Hevosen maha- ja suolistosairauksien hankepäivä Killerillä (Jyväskylän ravirata) 18.5.2023

Hankepäivässä mukana olivat eläinlääkärit Jonna Jokisalo (Hyvinkää), Tiina Eskonen (Laukaa), Katja Hautala (Helsingin yliopisto) sekä ratsastusvalmentaja Helkky Ylönen ja agrologi sekä hevosten ravitsemusasiantuntija Leena Jokinen (AxEquestrian, Lohtaja). Juontajana toimi Mari Valosaari. Pääsimme siis esiintymään hankepäivillä huippuammattilaisten kanssa! Alla muutama nosto, jotka koimme kiinnostaviksi ja kannustaviksi, hankepäivien annista. Olemme myös lisänneet muutaman oman huomiomme lähdeviitteineen.

Puhuimme hankepäivillä hevosen suolistomikrobiomikoostumuksen ja IBD:n yhteydestä sekä esittelimme tutkimustamme. Kuvassa Silva Uusi-Heikkilä.

IBD:n diagnosointi, synty ja hoito

Hankepäivien aluksi eläinlääkäri Jonna Jokisalo kannusti suhtautumaan IBD-hevosen hoitoon positiivisesti ja toiveikkaasti, koska hevosen IBD on usein hyvin hoidettavissa ja hoitoon vastaava hevonen voi elää hyvää elämää. Jokisalo myös muistutti, että rajustikin oireilevat vakavat tapaukset voivat tervehtyä. Hevosilla käytetään samoja suolistotulehduksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä kuin ihmisellä jatkuvana lääkityksenä. Pysyväkään lääkitys ei tällöin ole tappio. IBD on todennäköisesti hevosella paksusuolessa tai sekä ohut- että paksusuolessa. Ohutsuolessa tavataan myös eosinofiilinen muoto, joka on mahdollista poistaa leikkauksella.

Eskonen muistutti, että jos hevonen oireilee epämääräisesti, on ortopediset ongelmat tutkittava ensisijaisesti. Muut mahdolliset syyt, kuten hiekan syönti, on myös suljettava pois. Hevosta on siis tutkittava kokonaisuutena. Koepalaa diagnosointikeinona ei pidetty aivan ongelmattomana: yhtäältä pelkän positiivisen koepalan perusteella ei pidä tehdä IBD-diagnoosia, vaan hevosella tulisi olla myös kliinisiä oireita, Jokisalo alleviivasi. Toisaalta, vaikka tarkkaan ottaen IBD (=autoimmuunisairaus) voidaan todeta vain koepalasta patologin toimesta, niin koepalan diagnostinen tarkkuus on vain 60 % eli tämä prosenttiosuus kaikista todellisista positiivisista tuloksista havaitaan. Siksi muillakin menetelmillä (ultraääni, tähystys, hiekkakuva) todettu IBD hoidetaan samoin kuin koepalan perusteella todettu.

IBD:n syntyyn vaikuttaa sekä hevosen perimä että ympäristö. Perinnöllinen IBD-alttius tarkoittaa sitä, että hevosella on perimässään sellaisia geenivariantteja (ts. muutos geneettisessä koodissa), jotka altistavat sen IBD:lle. Ihmisellä IBD:n arvellaan olevan kohtuullisen periytyvä, ja satoja siihen liittyviä geenejä on löydetty (Turpin ym. 2018). Yhdistelmä näiden geenien tiettyjä variantteja altistaa siis yksilöä suolistotulehdukselle. Perinnöllisyystutkimusta mutkistanee vaikuttavien geenivarianttien suuri määrä ja elintapojen suuri vaikutus taudin syntyyn. Joka tapauksessa vaikuttavien geenivarianttien olemassaolo ei takaa sairauden syntyä, eikä niiden puute takaa tervettä suolistoa, vaan tilanteeseen vaikuttavat myös muut tekijät, kuten elinympäristö ja ravinto. Hevosellakin IBD-alttiuden arvioidaan olevan niin ikään kohtuullisen periytyvää, ja kuten ihmisellä, perimän lisäksi sen puhkeamiseen vaikuttavat myös elinympäristö ja ruokinta. Selkeästi IBD-oireisen hevosen varsottamiseen ei hankepäivillä kannustettu. Toisin kuin IBD, ruokintaperäinen IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä) ei todennäköisesti ole perinnöllinen.

IBD-hevosen liikuttaminen

Helkky Ylönen kertoi, että vatsaongelmaisen hevosen tyypillisiä oireita liikutuksessa ovat erilaiset vaikeudet käyttää keskivartaloa. Selkälihakset voivat olla tukkoiset, kireät ja heikot. Hevosella voi olla vaikeuksia liikkua pyöreänä ja koota eikä se välttämättä ole herkkä pohkeelle. Vakavia oireita ovat erimerkiksi pystyyn hyppiminen ja satulavyön kiristämisen vastustelu, vaikka se tehtäisiin hyvin varovasti. Parhaillaan oireilevaa hevosta olisi hyvä liikuttaa, mutta ei treenata tavoitteellisesti eikä vaatia hevoselta sille vatsaoireiden takia vaikeita asioita. Kun hevonen on vastannut hoitoon, sitä tulisi kuitenkin alkaa rohkaista liikkumaan normaalisti ja suorittamaan niitä aikaisemmin vaikeitakin tehtäviä.

IBD-hevosen ruokinta

Vatsavaivaisen hevosen ruokinnassa heinän laatu ja hygienia on tärkeää. Kuten yleisesti jo tiedetäänkin, hevoselle sopiva heinä löytyy kokeilemalla, ja heinäanalyysi tuo tärkeää tietoa. Myös vaikeasti oireileville ja moniallergisille hevosille on mahdollista löytää ruokintaratkaisu. Hevosta on mahdollista myös siedättää allergisoiville ruoka-aineille. Mikäli lisärehut eivät sovi, heinäanalyysin avulla voidaan suunnitella jopa kilpahevoselle sopiva ruokinta pelkällä heinällä ja kivennäisellä, sekä vastaavasti estää lihominen vähemmän liikkuvalla hyvällä rehunkäyttäjällä. Varsinkin jos ruokinta on haastavaa, kannattaa olla yhteydessä asiantuntijaan, jolta voi tilata hevosen ruokintasuunnitelman.

Vaikka säilöheinää pidetään usein ongelmallisena, oli asiantuntijapaneelin suhtautuminen siihen yllättävän positiivista. Leena Jokinen nosti esille ruotsalaistutkimuksen, jossa tutkittiin säilöheinän hygieenistä laatua. Tutkimuksessa löydettiin yli puolesta luonnollisesti säilötyistä heinistä hometta. Siksi säilöntäaineella säilötty heinä saattaa ollakin parempi ratkaisu kuin luonnollisesti säilötty.

Panelistit olivat sitä mieltä, että ”yhtä ainetta yhdestä purkista” on hyvä lähtökohta ruokinnassa. Esimerkkinä tästä periaatteesta toimi yleisöltä tullut kysymys kokonaisen kauranjyvän syöttämisestä. Leena Jokisen mukaan kauran maine ”hevosen kuumentajana” voi johtua siitä, että suuria kerta-annoksia syötettäessä kauran tärkkelys ei ehdi imeytyä ohutsuolessa, vaan päätyy paksusuoleen, jossa seuraa happamoituminen maitohapon kertyessä takasuoleen. Maitohappoa kertyy, kun tavallisesti hitaasti sulavia hiilihydraatteja fermentoivat takasuolen mikrobit alkavat suosia ravintonaan helpommin hyödynnettävää tärkkelystä. Tämä sama ongelma on kuitenkin myös teollisissa rehuissa, jos kerta-annos on suuri. Mikäli hevoselle on syötettävä väkirehuja, kannattaa harkita kokonaisannoksen jakamista useampaan pieneen annokseen pitkin päivää, jolloin annos ehtii sulaa ohutsuolessa ja takasuolen pH ei laske. Toden totta, viimeaikaisen kilpahevosilla tehdyn amerikkalaistutkimuksen mukaan suolistomikrobiomin muutos vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen (Mach ym. 2020). Tutkimuksessa löydettiin kaksi eri laktaattia tuottavaa takasuolen bakteeria, joiden esiintyminen korreloi aggressiivisen käytöksen kanssa. Toisaalta tutkijat löysivät myös useita eri bakteerilajeja, jotka korreloivat käytöksen kanssa ilman viitteitä yhteydestä takasuolen happamoitumiseen. Kymmenisen vuotta sitten tehdyssä amerikkalaistutkimuksessa (Dougal ym. 2014) havaittiin tammojen ruokinnan muutoksella yhteys niiden suolistomikrobiomin koostumukseen. Osaa hevosista ruokittiin heinän lisäksi tärkkelyspitoisella rehulla (maissilla ja kauralla), kun taas osaa ruokittiin pelkällä heinällä kuuden viikon ajan. Tutkimuksessa havaittiin, että tärkkelyspitoisella rehulla lisäruokittujen hevosten suolistomikrobiomin koostumus erosi pelkällä heinällä ruokittujen hevosten mikrobiomista. Tärkkelystä saaneilla hevosilla suolistomikrobiomin lajirikkaus oli köyhempi (ts. alfadiversiteetti oli alhaisempi) kuin heinällä ruokituilla hevosilla. Mielenkiintoista on, että tärkkelyksenkin sietäminen voi olla yksilöllistä: kolmannessa tutkimuksessa Morrison ym. (2018) huomasivat, että tärkkelyspitoisesta ruokavaliosta johtuva takasuolen suolistomikrobiomin epätasapaino eli dysbioosi oli hevoskohtaista, ts. jotkut hevoset sietävät tärkkelystä ravintona, kun taas toiset eivät. Tärkkelysherkillä hevosilla Streptococcus-bakteerien määrä kasvoi ja suolistomikrobiomi köyhtyi, minkä johdosta niiden arveltiin olevan alttiimpia terveysongelmille kuten takasuolen happamoitumiselle ja kaviokuumeelle.

Hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Hevosen kokonaisvaltainen hyvinvointi tuli hankepäivillä esille useassa yhteydessä. Jokisalo muistutti, että vaikka hevosen IBD uusiutuisi jopa kaksi kertaa vuodessa, se voi silti elää suurimman osan vuodesta hyvää elämää, kunhan IBD hoidetaan asianmukaisesti. Hevosen elämässä stressi voi aiheuttaa myös monia epäsuoria terveysongelmia, joita voi kuitenkin minimoida ja kompensoida. Esimerkiksi kilpaileva hevonen voi tutun ja turvallisen omistajansa kanssa matkustaessaan sietää hyvin lyhytkestoista stressiä. Tallin vaihto tai huonosti sopiva talliympäristö voi stressata hevosta huomattavan paljon ja altistaa mm. mahahaavalle. Katja Hautala mainitsi, että yksintarhaus vailla mahdollisuutta koskea toista hevosta saattaa altistaa hiekansyönnille. Hevonen voi panelistien mukaan stressaantua myös kiusaavasta tarhakaverista.

Hankepäivillä käsiteltiin kattavasti myös muita mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita kuten ähkyä, loistartuntoja ja mahahaavaa, mutta tässä blogissa keskityimme tällä kertaa aiheisiin, jotka liittyvät IBD:hen ja suoliston mikrobiomiin. Yleisöä oli runsaasti ja yleisökysymykset panelisteille olivat ajankohtaisia ja mielenkiintoisia. Tilaisuus oli erinomaisesti järjestetty: esiintymiset, keskustelut, maittava ruokailu ja muu logistiikka sujui hyvin. Juontaja Mari Valosaari hoiti hommansa ensiluokkaisesti ja ohjasi keskustelua ammattimaisin ottein. Ravintolan isot ikkunat tarjosivat näkymän raviradalle, jossa saattoi seurata ravihevosten harjoittelua samalla kun kuunteli mielenkiintoista keskustelua ja hörppi maukasta kahvia.

Viitteet

Dougal K ym. (2014) Characterisation of the faecal bacteria community in adult and elderly horses fed a high fibre, high oil or high starch diet using 454 pyrosequencing. PLOS One 9: e87424.
Mach N ym. (2020) Priming for welfare: gut microbiota is associated with equitation conditions and behavior in horse athletes. Scientific Reports 10: 1-19.
Morrison, P. K., Newbold, C. J., Jones, E., Worgan, H. J., Grove-White, D. H., Dugdale, A. H., ... & Argo, C. M. (2020). Effect of age and the individual on the gastrointestinal bacteriome of ponies fed a high-starch diet. Plos one, 15(5), e0232689.
Turpin W ym. (2018) Determinants of IBD heritability: genes, bugs, and more. Inflammatory Bowel Diseases 24.